Metos Uutiset

Metos Uutiset on julkaistu vuodesta 1950 lähtien.
Tämä on lehtemme sähköinen versio.

Kylmäaineet ovat osa keittiön ekotehokkuutta

22.08,2020 Neuvokit

F-kaasuasetus toi muutoksia ammattikeittiölaitteiden huoltoon

Onko jääkaapin toimintaperiaate sinulle tuttu? Ei ole vaikeaa. Kun lämmintä ilmaa kuljetetaan laitteesta ulos, saadaan kaapin sisälle haluttu kylmäsäilytyslämpötila. Tuon ilman kuljettamiseen tarvitaan kylmäaineita. Ne nousevat usein esiin myös silloin, kun puhutaan kylmäkalusteiden ympäristöasioista. Kylmäaineiden kehitys eteni alkuaikoina tehokkuuden ja turvallisuuden ehdoilla. Ja onneksi 1970-luvulta lähtien myös ympäristöasioiden ohjaamana.

Kylmälaitteiden ja jäähdytysratkaisujen kysyntä kasvaa edelleen kovaa vauhtia, joten niillä on tärkeä rooli myös ympäristöasioissa. Kylmäaineet ja kylmälaitteiden huolto ovat kaikissa EU-maissa tiukan sääntelyn alla. Tuorein kylmäaineita koskeva muutos tuli voimaan F-kaasuasetuksen myötä vuoden 2020 alussa.

GWP-arvo on F-kaasuasetuksen ohjaava mittari

Niin sanotut F-kaasut ovat voimakkaita kasvihuonekaasuja, joiden ilmakehään vaikuttava lämmitysvaikutus on suuri. Lämmitysvaikutusta kuvataan GWP-arvolla (Global Warming Potential). Kyseessä on suhdeluku, joka ilmaisee kyseisen kylmäaineen lämmitysvaikutusta suhteessa hiilidioksidin lämmitysvaikutukseen. Vuonna 2015 voimaan astuneen F-kaasuasetuksen (EU 517/2014) tavoitteena on kannustaa siirtymään asteittain F-kaasuista muihin kylmäaineisiin ja saavuttaa näin vuoteen 2030 mennessä 60% päästövähennys.

Asetuksen myötä Suomessa on tiukennettu F-kaasuja sisältävien tuotteiden ja laitteiden merkintävaatimuksia, laitteiden vuototarkastusvälejä ja raportointivaatimuksia. Myös asennus- ja huoltohenkilöstön pätevyysvaatimuksiin on tullut muutoksia.

Asetuksen viimeisin vaihe astui voimaan 2020 alussa, jolloin GWP-arvon 2500 ylittävien kylmäaineiden käyttöä rajoitettiin. Muutos koskee läheisesti myös ammattikeittiöitä, sillä merkittävä osa pakastelämpötilassa toimivista laitteista toimii tähän luokkaan kuuluvalla R404A-kylmäaineella. Vanhojen laitteiden käyttö voi jatkua normaalisti, mutta uusia, tuolla aineella toimivia kylmälaitteita ei saa enää myydä. Myös pelkän kylmäaineen irtomyynti on kielletty, joten sen lisääminen esimerkiksi huollon yhteydessä ei ole enää mahdollista. Tämän vuoksi yhä useampaan pakastekaapin huoltoon kuuluu jatkossa myös kylmäaineen vaihto uuteen korvaavaan aineeseen.

Metos jääkaapit rivissä palvelutuskin takana. Citymarket Jumbo, Vantaa

.

Huonomaineiset freonit ovat jo historiaa

2000-luvun näkyvimpiä muutoksia on ollut CFC- ja HCFC-kylmäaineiden korvaaminen uusilla ratkaisuilla. Kansankielellä puhutaan usein freonittomista kylmäaineista. Tarkemmin sanottuna ”Freon” on DuPont-yhtiön tavaramerkki, jolla myytiin 1930-luvulla kehitettyä R12-kylmäainetta. Lähes 90 vuotta sitten kehitetyt uudet kylmäaineet, tekniseltä nimeltään halogenoidut kloorifluorihiilivedyt olivat aikansa merkittävä tekninen innovaatio, joka nopeutti jääkaappien yleistymistä kotitalouksissa. Markkinoille tulleet, uudet CFC- ja HCFC-yhdisteet siirsivät kylmää paljon tehokkaammin kuin edeltäjänsä ja pääsivät loistamaan myös turvallisuudellaan. Aikaisemmin käytetyt aineet, kuten ammoniakki, rikkidioksidi ja metyylikloridi, olivat herkästi syttyviä ja myrkyllisiä.

1970-luvulla ihmiskunta alkoi kiinnittää yhä tarkempaa huomiota ympäristön tilaan. Tutkijat havaitsivat, että kylmäaineiden sisältämä kloori oli yhteydessä otsonikerroksen tuhoutumiseen. Hieno keksintö muuttui uuden tiedon valossa katastrofiksi. Näitä haitalliseksi havaittuja kylmäaineita käytettiin yleisesti myös eristeiden vaahdottamisessa, joten harmittomina pidetyistä käytetyistä kylmälaitteista tuli kertaheitolla erikoiskäsittelyä vaativaa ongelmajätettä. Yhteisillä sopimuksilla CFC- ja HCFC-yhdisteiden käyttö saatiin asteittain kiellettyä. Vanhaa laitekantaa on toki vielä jonkin verran käytössä.

Kylmälaitteista puhuttaessa myös eristeillä on merkittävä ympäristövaikutus. Aikaisemmin vaahdotuksen ponneaineena käytettiin samoja kylmäaineita kuin koneikoissakin. Nämä lisäsivät huomattavasti laitteiden elinkaaren aikaista ympäristökuormitusta. Uusissa eristeissä ponneaineet ovat kehittyneet ympäristön kannalta parempaan suuntaan. Useimmissa laitteissa ponneaine on vesipohjainen, jonka ansiosta sekä otsonihaitallisuutta että ilmaston lämpenemistä kuvaavat arvot on saatu minimoitua.

Kylmälaitehuolto on koulutettujen ammattilaisten työtä

Metoksen teknisen keskuksen huoltoneuvoja Jouko Kari

Metoksen huoltoneuvoja Jouko Kari neuvoo, että kylmäalan toimijoilta vaadittavan pätevyyden voi tarkistaa Tukesin sivuilta.

Vajaa kymmenen vuotta sitten voimaan tullut uusi ympäristönsuojelulaki määräsi, että kylmälaitteiden asennus- ja huoltotöitä saa tehdä vain toimija, jolla on Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) myöntämä pätevyys. Kylmäalan pätevyysrekisteri määrittelee sekä kylmäliikkeet että niissä toimivat henkilöt, joilla on oikeus tehdä asennus- ja huoltotöitä.

Lainmuutoksen myötä myös ympäristöasiat ovat tulleet entistä tarkemmin huomioiduiksi niin asennuksissa kuin huollossakin. Metoksen teknisen keskuksen huoltoneuvoja Jouko Kari muistuttaa, että kylmäpätevyys vaaditaan aina, kun työ vaatii kylmäpiiriin tehtäviä toimenpiteitä ja kyse on fluoratuista kylmäaineista. Entä voiko sähköasentaja kuitenkin korjata jääkaapin sähkövian?

– Sähköasentajan pätevyydellä voidaan toki korjata laitteiden sähkökomponentteihin liittyviä vikoja. Mutta lähtökohtaisesti kannattaa kutsua paikalle kylmäpätevyyden omaava henkilö. Hän pystyy samalla käynnillä tekemään laitteelle kokonaisvaltaisemman diagnoosin ja saamaan sen varmemmin kerralla toimintakuntoon.

Kylmäaine on nestettä ja kaasua

Erillisenä toimitettava kylmäaine varastoidaan komposiitti-, teräs- tai alumiinipulloihin. Kylmäaineen olomuoto osittain kaasuna ja osittain nesteenä. Käytöstä poistettu kylmäaine on ongelmajätettä ja se toimitetaan Riihimäelle Ekokemin laitokselle. Aineet hävitetään polttamalla ne hallitusti korkeassa lämpötilassa niin, että ympäristön kuormitus minimoituu. Jouko Kari kertoo, että määräykset sallivat myös kylmäaineiden kierrätyksen.

– Talteen otetut yksittäiset kylmäainetyypit voidaan myös toimittaa puhdistettaviksi ja ne voidaan ottaa uudelleen käyttöön huollossa, eli regeneroituna kierrätyskylmäaineena.

Entä mikä on kylmäaineen elinkaari. Vanheneeko se auton öljyjen lailla?

– Kylmäaine ei sinänsä vanhene, mutta kiertäessään kylmäkoneistossa se kuljettaa mukanaan kompressoriöljyä. Tähän öljyyn siirtyy ajan kanssa koneistosta epäpuhtauksia ja sen happamuustaso muuttuu. Huollon yhteydessä öljyn happamuustaso voidaan mitata ja tarvittaessa öljyt vaihtaa uusiin. Eli öljynvaihtoja tehdään, mutta kylmäaineella ei ole vastaavaa uusimistarvetta, Jouko Kari selventää.

Jääkaapin tehonpuute voi kertoa kylmäainevajauksesta

Käytännössä kylmäkoneistot ovat suunniteltu täysin tiiviiksi. Mahdollisia vuotoja esiintyy yleensä liitoskohdissa, joissa on tiivistyspinta. Ajan myötä esimerkiksi höyrystinpattereihin saattaa muodostua pistesyöpymiä. Nämä ovat yleisimpiä pluslämpötiloissa toimivissa laitteissa, kuten jääkaapeissa ja kylmähuoneissa. Usein syöpymien syynä ovat ilman kansia säilytetyt happamat tuotteet, joista on päässyt vapautumaan syövyttäviä aineita.

Jouko Kari muistuttaa, että kaikissa kylmäainetäytöltään yli 3 kg laitteistoissa tulee tehdä tiiviystarkastukset vuosittain.

– Yleensä vuodot havaitaan siten, että laitteen käyttäjä reagoi jääkaapin tehonpuutteeseen ja tilaa huollon tarkastamaan laitteen. Kokonaisvaltaiseen vikadiagnoosiin kuuluu aina tiiveystarkastus. Joissakin laitteissa kylmäainevajaus on helppo havaita koneikossa olevan näkölasin avulla. Jos laitteessa ei ole tällaista nestelasia, kylmäaineen täytösmäärää tarkastellaan vertaamalla järjestelmän käyttöpainetta suunniteltuun käyttöpaineeseen. Joissain tapauksissa kylmäaine pumpataan laitteesta pulloon taarattavaksi ja verrataan arvoa laitekilpeen merkattuun täytösmäärään.

Vuotokohdan löytäminen tärkeää

Kylmäainevajaus kertoo siitä, että laitteessa on jotakin vialla. Pelkkä kylmäaineen lisääminen on vain hetkittäinen apu ongelmaan, joten huollon tehtävänä on löytää syy vajaukseen. Kylmäainevuodon etsintään on olemassa useampia apuvälineitä ja toimintatapoja. Jouko Kari kertoo, että vuodon paikallistamiseksi otetaan asteittain järeämpiä keinoja käyttöön.

Metos jäähilekoneet myymälän takahuoneessa

.

– Ensimmäisenä tehdään silmämääräinen tarkistus. Vuodosta kertovat muun muassa kompressoriöljyjäljet, selvästi havaittavat repeämät putkistoissa ja liitoksissa sekä syöpyneet komponentit ja höyrystimet paisuntaventtiilit.

– Seuraavaksi yleisimmin käytetään erilaisia vaahtoja joita sivellään tai ruiskutetaan liitoskohtiin tai epäiltyihin vuotokohteisiin. Vuodonpaljastimet, eli ”piipparit” auttavat ”haistelemaan” mahdolliset vuotokohdat. Vuodonetsimet reagoivat kaasupitoisuuteen ilmassa ja antavat vuodon kohdalla hälytyksen. Jos edellä mainituilla menetelmillä vuoto ei löydy, voidaan kylmäaineen sekaan lisätä väriaine kiertämään järjestelmään. Vuotokohtaan ilmestyvä väriaine havaitaan parhaiten UV valolla.

Entä onko ammattikeittiölaitteissa niin paljon kylmäainetta, että se saattaisi olla vaarallista keittiöön päästessään?

– Yksittäisissä laitteissa kylmäainemäärät ovat sen verran pieniä, ettei ole vaaraa hapen syrjäytymisestä vuodon sattuessa. Teoriassa, jos jostain syystä isommassa yli 3 kg järjestelmässä tapahtuisi suurempi vuoto, jolloin lähes koko kylmäaine täytös pääsee kerralla purkautumaan pieneen huonetilaan, niin vaara hapen syrjäytymisestä olemassa. Palavien kaasujen kohdalla, kuten esimerkiksi propaanin (R290), laitteiden maksimi täytösmäärät on paloturvallisuuden vuoksi rajoitettu.

Kylmälaitteiden elinkaari  saattaa olla todella pitkä

Ammattikeittiöissä näkee joskus todella vanhoja kylmälaitteita. Osa näistä on saattanut seistä vuosia varastossa tai olla kevyessä kesäkäytössä ja säilyä näin vuosikymmeniä ryhdissään. Jää- ja pakastekaapit kiertävät usein myös käytettyinä kohteesta toiseen. Uusi kylmäaineasetus vaikuttaa myös laitteiden huoltoon. Mitä tehdään vanhalle pakastekaapille, kun siihen ei saa enää lisätä vanhaa R404A -kylmäainetta? Entä, jos keittiöstä löytyy vielä vanhempia, R12- tai R22-kylmäaineilla toimivia laitteita?

– Pakastekaapeissa yleisesti käytössä olevalle R404A:lle löytyy suoraan korvaavia huoltokylmäaineita, joiden GWP-arvo on sallituissa rajoissa. Näistä aineista yleisin on R452A. Vanhemmissa R12- ja R22-järjestelmissä on mineraaliöljyt, joten niihin ei voi suoraan korvaavia aineita täyttää, vaan usein koko järjestelmä kompressoreineen täytyy uusia, jos laite halutaan kunnostaa, Jouko Kari kertoo ja opastaa kysymään kustannusarvion vanhan laitteen kunnostamisesta. Sen perusteella voidaan päätellä kannattaako vanhoja laitteita lähteä korjaamaan.

– Yleensä lasketaan kokonaiskorjausarvio, jossa arvioidaan koko laitteen vaihdettavat osat ja työt. Jos arvio ylittää 50% uuden vastaavan laitteen hinnasta, niin korjausta ei kannata tehdä. Kun laitteella alkaa olla 25-30 vuotta ikää, niin toki sen eristyskykykin on jo olennaisesti heikentynyt. Tiivisteitä ja muita kuluvia osia kannattaa vaihtaa, mutta mitään isompia peruskunnostuksia todella vanhoihin laitteisiin ei ole järkevää lähteä tekemään.

Metos jäähileallas salateilla katettuna

.

Ennakkohuollolla laitteelle lisää huolettomia käyttötunteja

Nykyaikaisen ammattikeittiön tilat ja laitteet on usein mitoitettu tarkkaan käyttötarkoitusta vastaaviksi. Tämä asettaa oman haasteensa kunnossapidolle. Kaikkien laitteiden on oltava käytössä silloin kun niitä tarvitaan. Erityistä luotettavuutta vaaditaan kylmälaiteilta. Vaikka kehittyneet omavalvontajärjestelmät estävät katastrofit vaikkapa jääkaapin tai pakastehuoneen pettäessä, ovat kylmälaitteiden toimintakatkot silti todella harmillisia. Näitä voidaan välttää liittämällä laitteet säännöllisen ennakkohuollon piiriin.

Ennakkohuollon yhteydessä kuluvat ja ikääntyvät osat vaihdetaan uusiin ja laitteen toiminta tarkastetaan mahdollisten piilevien vikojen varalta. Optimaalinen ennakkohuoltoväli määritellään aina keittiökohtaisesti laitteiden käyttöasteen ja iän mukaan. Kylmälaitteissa ennakkohuollon tarkistuslistalle kuuluvat muun muassa seuraavat toimenpiteet:

– Tarkastetaan laitteen mekaaninen kunto, ovet, tiivisteet, saranat, lukot, sulavesijärjestelmä yms.
– Lauhduttimen ja höyrystimen puhdistus
– Kylmäpiirin vuototarkastus
– Laitteen suorituskyvyn arvioiminen
– Toimintojen tarkastus, sulatukset yms.
– Komponenttien kunnon tarkastus, puhaltimet, säätimet yms.
– Jos laitteessa havaitaan korjaustarpeita, niin niistä tehdään kustannusarvio keittiölle ja sovitaan jatkotoimenpiteistä

Lopuksi Jouko Kari vielä muistuttaa käyttäjän tekemistä huoltotoimenpiteistä. Pienillä, säännöllisiä rutiineilla voidaan välttää ylimääräisiä käyttökatkoja ja huoltokäyntejä.

– Tärkeintä on huolehtia laitteen puhdistamisesta. Tähän kuuluu tasaisin väliajoin suoritettava lauhdutinpatterin tarkastaminen ja puhdistaminen pölystä. Tällä on suuri vaikutus laitteen suorituskykyyn, energiankulutukseen, huoltokustannuksiin ja taloudellisen käyttöiän pituuteen. Toimenpide ei vie paljon aikaa ja siihen löytyy hyvät ohjeet laitteen käyttöohjeesta.

Kylmäainesanastoa

R12-kylmäaine

1930-luvulla kehitetty kylmäaine, jota myytiin kauppanimellä Freon. Oli ennen yleinen kylmäaine ammattikeittiöjääkaapeissa ja kylmähuoneissa. Erittäin haitallinen otsonikerrokselle. Käyttö kielletty uusissa kylmälaitteissa ja huollossa. CFC-yhdiste.

R22-kylmäaine

1930-luvulla kehitetty kylmäaine, joka oli yleinen muun muassa pakastelämpötilassa toimivissa ammattikeittiölaitteissa sekä autojen ilmastointilaitteissa. Käyttö kielletty uusissa kylmälaitteissa ja huollossa. HCFC-yhdiste.

R134a-kylmäaine

Ammattikeittiölaitteiden yleisin kylmäaine (käytössä oleva laitekanta). Käytetään jääkaapeissa ja muissa vastaavissa, pluslämpötiloissa toimivissa laitteissa. HFC-yhdiste.

Metos jäähileallas

.

R290- kylmäaine (propaani)

Kuuluu niin sanottuihin luonnollisiin kylmäaineisiin. Vaaraton otsonikerrokselle, ja erittäin pieni ilmaston lämpenemistä kuvaava vertailuluku. Yleisin kylmäaine uusissa ammattikeittiöiden kylmä- ja pakastekaapeissa. Haittapuolena herkkä syttyvyys.

R404A-kylmäaine

Ennen yleisin kylmäaine ammattikeittiön pakastelämpötiloissa toimivissa laitteissa ja pikajäähdytyslaitteissa. Suurin osa omakoneellisten pakastuskaappien asennuskannasta toimii edelleen R404A- kylmäaineella. Käyttö kielletty uusissa kylmälaitteissa ja huollossa 1.1.2020 lähtien. Rajoitettu huoltokäyttö sallittua 1.1.2030 saakka. HFC-yhdiste.

R452A-kylmäaine

Pakastelämpötiloihin hyvin sopiva kylmäaine, jota voidaan käyttää huollon yhteydessä korvaajana R404A:lle. HFO-yhdiste.

R744- kylmäaine (hiilidioksidi)

Yleistynyt isommissa kylmälaitoksissa, kuten esimerkiksi myymäläkäytössä. Otsonihaitaton ja erittäin pienen kasvihuonehaitallisuuden omaava kylmäaine. Haittapuolena suuri käyttöpaine.

F-kaasut

F-kaasut (Fluoratut  kasvihuonekaasut )  ovat  usean  kemiallisen  yhdisteen  muodostama  ryhmä  kasvihuonekaasuja. Niihin kuuluvat fluorihiilivedyt (HFC-yhdisteet), perfluorihiilivedyt (PFC-yhdisteet) ja rikkiheksafluoridi (SF₆). F-kaasuja käytetään ylisesti kylmäaineina, kylmä -ja -ilmastointilaitteissa. F-kaasuilla on korvattu otsonikerrosta heikentäviä aineita, joiden käytöstä on luovuttu suojelusopimuksen myötä. Fluoratut  kasvihuonekaasut  eivät  tuhoa  otsonikerrosta,  mutta toimivat ilmakehässä jopa tuhansia kertoja hiilidioksidia voimakkaampina kasvihuonekaasuina.

CFC-kylmäaineet

Täysin halogenoituja hiilivetyjä, jotka sisältävät klooria, fluoria ja hiiltä. Esimerkiksi kylmäaineet R11, R12 ja R502 ovat CFC-yhdisteitä. Suuren otsoni- ja merkittävän kasvihuonehaitallisuuden omaavia kylmäaineita. Käyttö kielletty uusissa kylmälaitteissa vuodesta 1995 lähtien ja huollossa vuodesta 2001 lähtien.

HCFC-kylmäaineet

Osittain halogenoituja hiilivetyjä, jotka sisältävät klooria, fluoria, hiiltä ja vetyä. Yleisin HCFC-aine R22. Pienen otsonihaitallisuuden ja merkittävän kasvihuonehaitallisuuden omaavia kylmäaineita. Käyttö kielletty uusissa kylmälaitteissa vuodesta 2000 lähtien ja huollossa vuodesta 2010 lähtien.

Metos jäähileallas

.

HFC-kylmäaineet

Osittain halogenoituja hiilivetyjä, jotka sisältävät fluoria, hiiltä ja vetyä. Ammattikeittiöissä käytössä olevat R134a ja R404A (ei enää uusissa laitteissa) ovat HFC-yhdisteitä. Otsonihaitattomia, mutta merkittävä kasvihuonehaitallisuuden omaavia kylmäaineita.

HFO-kylmäaineet

Osittain halogenoituja hiilivetyjä, jotka sisältävät fluoria, hiiltä ja vetyä. Otsonihaitattomia ja alhaisen kasvihuonehaitallisuuden omaavia kylmäaineita. HFO-kylmäaineet ovat myös F-kaasuiksi luokiteltavia aineita.

Luonnolliset kylmäaineet

Luonnolliset kylmäaineet, kuten esimerkiksi hiilidioksidi (R744), ammoniakki (R717) ja propaani (R290) ovat ympäristöystävällisiä, koska niiden GWP-arvo on erittäin alhainen (0…5). Ne eivät myöskään ole otsonikerrokselle vaarallisia. Nimestään huolimatta luonnolliset kylmäaineet eivät kuitenkaan ole täysin vaarattomia, sillä hengitysilmaan päästessään ne saattavat muodostaa syttymisriskin tai olla suurina pitoisuuksina haitallisia hengitettynä.

ODP-arvo

Otzone Depletion Potential. Arvo, joka kertoo kylmäaineen haitallisuuden otsonikerrokselle verrattuna haitallisimpaan kylmäaineeseen R11. Nykyään uusissa laitteissa käytettävät kylmäaineet omaavat arvon nolla.

GWP-arvo

Global Warming Potential. Arvo, joka kertoo kylmäaineen vaikutuksen ilmaston lämpenemiselle. Hiilidioksidin GWP = 1. Esimerkiksi R22:n GWP-arvo 1300 tarkoittaa sitä, että yksi kilo tätä ainetta aiheuttaa sadassa vuodessa saman vaikutuksen kuin 1300 kiloa hiilidioksidia. Tällä hetkellä kehitetään uusia ratkaisuja, joilla kylmälaitteet saadaan taloudellisesti ja turvallisesti toimimaan pienemmän GWP-arvon omaavilla aineilla.

TEWI-arvo

Total Equivalent Warming Impact. Arvo, joka ilmoittaa kylmälaitteen elinaikanaan tuottaman kasvihuonehaitallisuuden kiloina hiilidioksidia. TEWI-luvuissa huomioidaan laitteen GWP-arvo sekä elinkaaren aikainen energiankulutus. Arvot ilmoitetaan yleensä 100 vuoden ajanjaksolle laskettuina.

Artikkelin lähteinä on käytetty Turvallisuus ja kemikaaliviraston (tukes.fi) ja Suomen Kylmäyhdistyksen nettisivuja (skll.fi).